Fakta: Elektroninen tuhoeläintorjunta.

Kun torjutaan tuhoeläimiä elektronisesti on otettava huomioon muutama perusfakta. Muuten on helppo ymmärtää värin koko tekniikka.

Samanaikaisesti kun ihmiset osaksi primitiivisten syitten vuoksi toisaalta hyväksyvät sen että loukut ja myrkyt antavat lyhytkestoisen ja huonon saneeraustuloksen, he samanaikaisesti odottavat että elektroninen tuhoeläintorjunta vastaan kaikenmaailman tuhoeläimiä pystyttäisi läpäisemättömän rautamuurin talojemme ja pihojemme ympärillä – ja tämä välittömästi!
Todellisuus ei valitettavasti aina ole näin yksinkertaisen pelkistetty. Kun tullaan asiaan ytimeen sinun tulee olla pitkäjänteinen ja kärsivällinen..! Kun tuhoeläintorjunta elektroniikan avulla sujuu suunnitelmien mukaisesti, ja näin yleensä tapahtuu ja silloin ei ole ongelmia. Kun kohdataan vastoinkäymisiä silloin tarvitaan tietoa uudesta ympäristöystävällisestä saneeraustekniikasta. Lue siksi nämä sivut ja käyttöohje tarkoin!

Ultra-ääni ei voi läpäistä seiniä, lattiaa eikä kattoa!

Tavallinen harhakäsitys saneeratessa elektronisella ultra-äänellä on että ultra-ääni voi läpäistä seiniä ja katon. Näin ei ole asian laita! Ultra-ääni noudattaa fysiikan lakeja ja voi ainoastan levittäytyä avoimessa tilassa jossa hiirenkarkotin on asennettu. Samassa tilassa ääni heijastuu kaikkia kovia pintoja vastaan kuten valo heijastuu peilistä.

Parhaimman tehon saavuttamiseksi laite tulee asentaa siihen tilaan jota tuhoeläimesi käyttävät ”eteisenä” esim. ryömintäperusta ja/tai kylmävintti. Tällä tavalla tuhoeläimsesi altistuvat häiritsevälle äänelle jo ”eteisessä” ja heidän on tuntuvasti vaikeampi pysyä talossa.

Ultra-ääni ei ole haitallista ihmisille eikä eläimille!

Niissä tapauksissa jossa hiirenkarkotin asennetaan vastoin suosituksemme (katso osa ”paras teho saneeratessa” yllä) suoraan asuintilaan, Topo Stopin tuottama ultra-ääni on vain yksi monesta ultra-ääntä tuottavasta laitteesta. Loisteputket, TV, radio, jääkaapit jne. tuottavat kaikki enemmän tai vähemmän jatkuvia ultra-ääni säveliä. Topo Stopilla on mitätön fysiologinen vaikutus ihmisiin ja kotieläimiin kun verrataan rakennuksen muihin kiinteisiin asennuksiin, ei vähintää johtuen erittäin lyhyistä äänenjaksoista. (½ - 1 sekunnin pituus ja keskimäärin 30 s. tauko ääni-impulssien välillä).
Ei myöskään Topo Stopin tuottama äänenvoimakkuus ole haitallinen. (107 dB ultra-ääni asennossa). Ruotsin työsuojeluviranomaisten normien mukaisesti (AFS 1992:10 s. 7-8) sallii jopa 140 dB äänenvoimakkuuden sen tyyppisten impulssi-äänien kohdalla jota Topo Stop toistaa.

Koska Topo Stop useimmissa tapauksissa asennetaan talon etäisiin osiin (kylmävintti/välikatto / ryömintäperusta), ääni myös pysyy siellä fysiikan lakien mukaan. Normaalissa asennuksessa ihmiset ja kotieläimet eivät ylipäätänsä koskaan altistu ultra-äänelle.

Elektronisilla tuho-eläinkarkottimilla ei ole välitön teho.
Kun laitteisto on oikein asennettu ja oikein mitoitettu voi kestää muutaman päivän, viikon, joskus jopa kuukausia ennen kuin tuho-eläimesi antavat periksi, riippuen miten vahva reviiri on jota tuhoeläimesi hallitsevat. Muutama asia joka vaikuttaa saneeraustulokseen:
a) miten kauan tuho-eläimesi ovat voineet asettautua paikoilleen.
b) onko olemassa vaihto-ehtoisia asuinpaikkoja naapurustossasi tuho-eläimille?
C) miten vahvoja sinun tuho-eläimesi on verrattuna kilpaileviin lajitovereihin joitten kanssa he joutuvat kilpailemaan uudesta reviiristä.
Siitä huolimatta että saneeraus normaalisti kestää muutama viikko, niin on olemassa raportoituja tapauksia joissa on kestänyt yli vuoden ennen kuin tuho-eläimet ovat lopullisesti häipyneet.

Tästä opimme seuraavan;
Äänenpaine ei fyysisesti paina tuho-eläimet pois.
Sen sijaan sattumavarainen melu jota elektroniikka tuottaa joka tekee sen että tuho-eläimesi eivät viihdy talossasi tai puutarhassasi ja että he pikku hiljaa häipyvät tiehensä. (naapurille?)
Kotieläimet jotka jo elävät täydellisessä kaaoksessa

Tuhoeläimet kokevat karkottimen elävänä olentona.
Tuhoeläinkarkottimen asennus taloon tai myyräkarkottimen asennus puutarhaan merkitsee sitä että tuhoeläimesi saavat kilpailijan joka kilpailee tilasta, pitkällä tähtäimellä tuhoeläimellä ei ole mitään mahdollisuutta voittaa kilpailijan. Jyrsijät kokevat elektroniikan, joka on merkitsevästi sitkeämpi kilpailijana elävänä olentona joka kilpailee reviiristä. Välittömästi sen jälkeen kun saneeraus on aloitettu voidaan kokea että esimerkiksi hiirien lukumäärä on lisääntynyt ?!! Itse asiassa eläimet ovat vain aktivoituneet kamppailuussaan tunkeiljaa vastaan.

Myyrä hyökkää!
Samasta syystä myyrä voi aloittaa kaivamisen välittömästi maaruuvin vieressä yrityksissään hätyyttää tunkeilijan tiehensä. Jos tässä vaiheessa muutetaan myyränkarkottimen paikkaa puutarhassa tavoitteena hätyytellä tuhoeläimet monelta taholta voidaan aikaansaada päinvastainen tulos. Myyrä / maamyyrä kokee silloin voittavansa tunkeilijan ja että heidän hyökkäykset saavat ”vihollisen” perääntymään. Tuloksena voi olla että tuhoeläimet pitävät vielä lujemmin reviiristään kiinni.

Tuho-eläinten ensisijainen vaisto on pysyä hengissä melusta huolimatta.
Elinkamppailussaan tuhoeläimet ovat aina joutuneet valitsemaan kahden pahan väliltä. Ellei lähistöllä ole sopivaa paikkaa mihin muuttaa, niin tuho-eläimesi voi elektronisen karkottimien melusta huolimatta olla pakotettuja kestämään oloaan paikassa missä ovat. Kaikeksi onneksi useimmissa tapauksissa on olemassa vaihtoehtoisia pesäpaikkoja mihin tuho-eläimesi voi muuttaa.

Tuho-eläinkarkotin ei koskaan voi pystyttää vyöhykkeitä johon ei voisi mennä

Tuho-eläinkarkottimen erittäin häiritsevästä melusta huolimatta, niin tuhoeläinten ei ole mahdotonta vierailla rakennuksessa tai puutarhassa. Eläimet voivat oleskella jopa tuho-eläinten välittömässä läheisyydessä, jos heidän on pakko tehdä se kamppailussaan hengestään. Tämä pätee erityisesti jos herkut kuten myrkyt, loukut jossa on esim. juustonpala, ruuantähteet (esim. kaurahiutaleet) houkuttelevat.

Videopätkässä jota näytettiin vuonna 1995 kuluttajaohjelmassa ”Plus” Ruotsin TV 2, Sverker Olofsson pahoitteli mielensä siitä miten autotalliin asennettu hiirenkarkotin ei pystynyt pitämään autotallin vapaan hiiristä. Mitä ohjelmanjuontaja ja TV yleisö ei tiennyt oli se että videokuvaaja oli levitellyt kaurahiutaleita karkottimen ympärille. Tämä testatakseen karkottimen kyvyn pitää autotallin vapaana tuho-eläimistä. Tämä oli tietenkin toivoton odotus. Hiiren vierailusta videolla voidaan tuskin syyttää karkotinta, mitä valitettavasti saatiin TV yleisöä uskomaan!

Vahva eloonjäämisvietti

Koska eloonjäämisvietti on tuho-eläinten vahvin vietti ei ole olemassa takeita että he iäksi jättävät haastamatta tuho-eläinkarkottimen. Suuresta pahanolontunteesta huolimatta jonka laitteet tuottavat, hiiret, rotat, myyrät, maamyyrät jne. voivat vaihtoehtojen puutteesta johtuen jäädä olla pakotettuja jäämään äänivarjoiseen tilaan tuho-eläinkarkottimen läheisyyteen.

Vaikka hiirenkarkottimet ja myyränkarkottimet luovat 100%sen epäviihtyvyyden tuho-eläimille, niin monimutkaisissa tapauksissa on olemassa riski siitä että yhden laitteen tuottama äänimatto ei kykene peittämään koko rakennuksen tai puutarhan.
Sopivalla laitteistolla joka on oikein mitoitettu (korkeataajuinen ja/tai resonanssiääni) ja oikein asennettu, niin ne muutamat tuho-eläimet jotka uskaltavat vierailla elektroniikkasuojatussa rakennuksessa tai puutarhassa ovat todennäköisesti tiedustelijoita jotka hakevat elintilaa. Nämä yksilöt tuskin ehtivät tekemään vahinkoa ennen kuin ne häipyvät taas tiehensä.
Koska onnistunut saneeraus edellyttää sekä tuloteitten saartamisen että pesäpaikkojen häiritsemisen, niin pitää kun kyseessä on talo tarkistaa että ei ole olemassa vaihtoehtoista tulotietä mitä elektroninen laitteisto ei kykene ”sulkemaan” (katso puuteroimismenetelmä alta). Yrittämällä tiivistää talon voidaan vaikeuttaa tuhoeläinten sisääntulon. Tällä tavalla voidaan saada satunnaiset kävijät tuntemaan että ei ole vaivan väärtti käydä tunnustelemassa vihollisen (karkottimen) tukikohtaa.

Myrkyt ja loukut eivät kuulu yhteen elektroniikan kanssa

Tuhoeläinten älykkyys musertuu tuho-eläinkarkottimen äänen vaikutuksesta. Siksi emme suosittele myrkyn tai loukkujen rinnakkaiskäyttö kokeilumielessä tarkistettaessa saneeraustulosta. Tällä toiminalla on vastavaikkutteinen teho positiiviseen saneeraustulokseen seuraavasta syystä:

Kamppailussa reviireistä eläinten maailmassa pitää muunmuassa viedä vihollisen, siis tuho-eläinkarkottimen ruokavaraston, joka tässä tapauksessa koostuu loukkujen syötistä tai myrkystä. Tämän seuraus voi joskus olla suurempi myrkyn menekki tai suurempi määrä pyydystettyjä hiiriä aikaisempaan verrattuna, joka on täysin haarhaanjohtavaa.

Karkottimen melu johtaa tuho-eläimet harhaan ja heidän älykkyys laskee, joka vuorostaan saa loukut ja myrkyn yhä houkuttelevammaksi kuin aikaisemmin. Huhu ”herkullisesta ruuasta” leviää naapurustossa ja vielä enemmän tuho-eläimiä saapuu paikalle luonnon ehtymättömästä lähteestä!

Jos halutaan parantaa edellytyksiä positiiviseen saneeraukseen pitää siis parhaimman kyvyn mukaan tiivistää kaikki talon sisääntulotiet, osaksi soveltaa ”palanen maan taktiikan” eli poistaa kaiken mahdollisen mikä kelpaa elannoksi.
Jotta jäljelläolevia tuho-eläinten tuloteitä voitaisiin käsitellä voidaan levittää liitua tai kalkkia strateegisiin paikkoihin ja tällä tavalla paikallistaa mahdollisen jäljelläolevan liikenteen.

Vertailu myrkkyjen/loukkujen ja tuho-eläinkarkottimen välillä ontuu pahasti!

Monet ihmiset asettavat epätietoisesti aivan eri tehokkuusvaatimuksia perinteiselle ja elektroniselle tuho-eläinsaneeraukselle. Myrkyillä ja loukuilla saavutetaan pääsääntöisesti vain lyhytaikaisia tuloksia. Siitä huolimatta jatkamme vanhasta tottumuksesta johtuen näillä toivottomilla saneerausmetoodeilla vuodesta vuoteen, ilman että mietimme mitä olemme tekemässä. Voi olla että kaikista perimmäinen vietti, siis vihollisen surmaaminen estää meidät ajattelemasta selvin päin.

”Namut” syöttien muodossa loukuissa ja herkullinen rotanmyrkky houkuttelee vääjäämättä uusia jyrsijöitä luonnon ehtymättömästä lähteestä, vai kuinka?!

Yhä useampi ihminen alkaa tänä päivänä tulla tietoiseksi tästä yhteydestä ja että kamppailu perinteisin keinoin jyrsiöitä vastaan on toivoton. Kun toiveet asetetaan uuteen tekniikkaan, niin ensiksi on pakko ymmärtää miten elektroninen tuho-eläinsaneeraus toimii. Käsi sydämmelle! Kuinka moni meistä lukee uuden laitteen käyttö-ohjeen kunnolla?!

Ellei hiiret häivy välittömästi, tai joku tiedustelijahiiri kuukausien kuluttua asennuksen jälkeen ilmaantuu kyseenalaistamaan ”vihollisen” karkottimen oikeus reviiriin, silloin ollaan epätietoisuudessaan niin pettyneitä vaille jääneestä armahduksesta. Tämä siitä huolimatta että talossa ei enää ole pysyvää tuho-eläin asutusta tai realiteetissa täysin vapautettu asuvista tuho-eläimistä.
Jotkus ihmiset voivat tuntea itseään petetyksi tässä tilanteessa koska armahdus ei ollut niin hyvä kuin toivottiin. Lukitaan aistit ja luokitellaan karkotin tehottomana, niin kuin ”rotanmyrkkyteollisuus” enemmän kuin mielihyvin allekirjoittaa.

Ihmiskunta tuskin koskaan pääsee ongelmistaan hiirien, rottien, myyrien, maamyyrien, ja muitten tuhoeläinten kanssa. Mutta jos voimme avoimin mielin, pitkäjänteisyydellä ja uudella ympäristöystävällisellä teknologialla autettavasti pitää tuho-eläimet poissa asunnoistamme ja omaisuudesta, silloin paljon on jo voitettu.

Haluan tietää enemmän tuhoeläimiä vastaisessa kamppailussa käytettävistä laitteista.

takaisin tulosta

© Topo Stop / Manelius Agenturer. päivitetty 14.9.2008
Ympäristöystävällistä tuhoeläintorjuntaa
» www.topostop.fi